Emmi Valve Fan Club

Haaste

4.07.2011 - 11:41 / emmi.

Tein keväällä tän blogihaasteen pitääkseni kynää liikkeessä. Piirtämistä haastavammaksi on osoittautunut skannaaminen ja blogin pyörittäminen. Niinjoo, tässä heitellään vähän sarjakuvapoliittisia mielipiteitä, niistä sen verran, että ne on tässä esitetty aika karrikoituina ensireaktioina. Tän pohjalta ei kannata mua siis nyrkkitappeluun haastaa. …Vaikka se jos mikä oliskin kiinnostava blogihaaste.

Kategoria: Luokittelematon.

9 vastausta - “Haaste”

Tuukka Kirjoittaa:
4.07.2011 - 15:41

Kriitikkoja ei kyllä tarvita yhtään mihinkään! Syökööt paskaa.
Ostin Finnish Comics Annual 2011, mielestäni kotimainen sarjakuva voi todella hyvin.

Ehkä mielessäni on jotain vikaa.

Tuukka Kirjoittaa:
4.07.2011 - 15:48

Ai niin, viides ruutu ei suurene ainakaan mulla.

emmi Kirjoittaa:
4.07.2011 - 16:48

Hohoo, osasin korjata puuttuvan linkin!

Niin ja mitä tulee keskusteluun Suomalaisen Sarjakuvan Tilasta, en siihen nyt jaksa tässä lähteä, mutta perun aikaisemmat sanani ja otan ehkä sittenkin vastaan nyrkkitappelukutsuja. Tai voin vastata myös kuivakalla ja ylipitkällä, ylimielisen nokkeluuden sävyttämällä kolumnilla, jossa lukijaa aliarvioiden tuon kantani esille niin, ettei minkäänlaiselle rakentavalle keskustelulle enää jää tilaa. Miten vaan, siis kumpikin käy mulle.

Tuukka Kirjoittaa:
4.07.2011 - 16:50

Tee siis kolumni!

emmi Kirjoittaa:
4.07.2011 - 19:38

Saakutti. Toivoin että olisin selvinnyt tästä ottamalla turpaani. Ei pitäis ikinä laukoa mitään mielipiteitä, kun sit joutuu kuitenkin aina perustelemaan kantansa.

Mutta, kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa tehtäisi munkin mielestä mahtavaa sarjakuvaa, vaan genren tasapäistämisestä. Piirit on pienet, ja niistä vähän puuttuu hyödyllinen eriytyminen. Sarjakuvasta puhuttaessa puhutaan Suomessa samassa lauseessa Kiroilevasta Siilistä ja Hagelbergistä, enkä ihmettele jos suuri yleisö pitää sitä sekavana. Ajatukseni “mielipideauktoriteeteista” perustuu siihen, että tällä hetkellä suurimman osan (myönnän- ei kaikkea)sarjakuva-keskustelusta medioissa hoitavat tekijät itse, ja koska kaikki tuntuvat jotakin kautta tuntevan kaikki alan ihmiset, se on helposti vaan kavereiden nimien luettelemista ja sen hokemista että “kyllä meillä osataan!” Tuntuu että sarjis-skeneltä puuttuu kollektiivinen itsetunto, kun muihin kulttuurialoihin verrattavaa kriittistä keskustelua ei uskalleta käydä. Paitsi jossain Kvaak.fissa, missä karvis-fanit tappelee villeranta-fanien kanssa. Mikä on turhaa ja tyhmää, ja johtuu taas siitä, että meillä kaikki sarjakuva tungetaan tarpeettomasti saman katon alle.

Tämä on minun tiivistetty mielipiteeni. Riittääkö?

Tuukka Kirjoittaa:
5.07.2011 - 12:42

Toki riittää. Ei minun vuokseni olisi tarvinnut vaivautua.

Sarjakuva ja suuri yleisö samassa lauseessa on sulaa hulluutta! Eihän sarjakuvasta kiinnostu kuin nörtit. Suomi on niin pieni maa, että ei ihme että kaikki tuntevat toisensa sarjakuvapiireissä. Poikkeuksena tietysti minä, joka ei tunne yhtään ketään. En ole kyllä piirtänytkään kuin muutaman viikon. Siitä huolimatta kritiikin sijasta ylistän suomalaista tekemistä sarjakuvan saralla. Olen vasta hiljattain perehtynyt kotimaiseen sarjakuvaan, ja täytyy myöntää että yllätys oli todella positiivinen!

Voisin listata muutaman minua liikuttaneen tekijän ihan huvin vuoksi:

http://vedenpohja.sarjakuvablogit.com/ Näitä katsoessa oikeen sattuu, ovat niin hienoja.

http://wunderwald.sarjakuvablogit.com/ Tämän takia perustin oman blogini. Fantastista, vaikkakin toivoisin päivityksiä useammin. Todennäköisesti websarjakuvan ykkössuosikkini.

http://ahokoivu.sarjakuvablogit.com/ Käsittääkseni myös kansainvälisesti nouseva sarjakuvan supertähti. SYYSTÄKIN!

http://www.drawnandquarterly.com/artBio.php?artist=a4676ee9a6cf64 Amanda Vähämäki. Tykkäsin todella paljon the Image of God:sta.

Emmä tiedä mitä tällä tekstillä haetaan takaa, mutta mä oon ihan innoissani kotimaisesta sarjakuvasta! Ehkä se on uutuuden viehätystä. Toivottavasti ei.

Ja mitä kielioppiin tulee, ei kuulu mun vahvuuksiin.

emmi Kirjoittaa:
5.07.2011 - 15:07

Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, ja seurailen linkittämiesi tyyyppien tekemisiä.

Pointtini voisi tiivistää kahteen kohtaan:

1)Kunnianhimoa skeneen. Sitä ruokkii mun mielestä laaja-alaisempi keskustelu, kuin mitä nyt ollaan totuttu käymään, jossa kaikkia vaan taputetaan päähän. (Mikä sekin on tärkeää, mutta ei juuri potki persuksille.)

2) Skenen sisäinen rohkea erottautuminen ryhmiin. Itsehän en väännä punchlineja, en lue mangaa (ja ennemmin oksennan ja syön oman oksennukseni ja oksennan sen uudestaan, kuin pukeudun kissankorviin ja röyhelöhameeseen ja meen sushibaariin keikistelemään), en osaa nimetä yhtään pokemonia, en ole antanut tietokoneelleni lempinimeä, enkä juurikaan välitä Aku Ankasta. En nyt tiedä kuinka monta alaryhmää tämän kokoinen maa tarvitsee, mutta ehkä voisi aloittaa siitä, että toiset kokevat tekevänsä ensisijaisesti populäärikulttuuria, ja toiset taidetta. Lukeudun jälkimmäisiin nynnyihin.

Tuukka Kirjoittaa:
5.07.2011 - 15:47

No miten on sen nyrkkitappelun laita? Mun manga-pokemon-jengi vastaan sun taidenynnyt!

emmi Kirjoittaa:
5.07.2011 - 16:05

Koska vaan. Pelkään ruhjeita vähemmän kuin normaalia sosiaalista kanssakäymistä. …Mikä varmaan onkin ainoa ominaisuus, joka yhdistää suomalaisia sarjakuvantekijöitä yli tyylirajojen.

Trackback URI | Kommenttien RSS